Västerö sijaitsee ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Maxmossa (Maksamaalla) Merenkurkun saaristossa Vaasan pohjoispuolella. Luontopolut ja vaellusreitit ovat hyvin yhdistettävissä vaikkapa Pohjanmaan rannikkoseudun kierrokseen esimerkiksi Vaasa – Pietarsaari – Kokkola – Kalajoki -reiteillä. Myös Seinäjoelta Västerö on helposti saavutettavissa. Vaellusreitit myötäilevät rannikkoa ja jo matkalla pääsee merelliseen saaristolaistunnelmaan saarelta toiselle pikkukylien läpi ja kapeiden siltojen yli ajettaessa.

Autolla, moottoripyörällä tai veneellä saaristokierrokselle

Västerö on parhaiten saavutettavissa omalla (tai vuokratulla) autolla, moottoripyörällä tai veneellä. Julkiset kulkuyhteydet saaristoon ovat melko harvassa, eikä vaellusreiteille asti pääse bussilla. Venekuljetusta luontopoluille tai retkiä läheisille Mikkelinsaarille, joissa on myös mahdollisuus lyhyempään vaellukseen, voi kysellä Särkimosta Varpista. Majoitusta tarjoaa Västinn.

Pohjanmaan rannikkoseudun kaupungeista Västeröhön pääsee melko kätevästi. Matkan varrelle osuu mm. Maksamaan kylä kauppoineen ja lahden poukamassa sijaitsevine tunnelmallisine kirkkoineen.

Vaasasta Västerön luontopoluille matkaa tulee noin 50 kilometriä (alle tunti ajoaikaa)
Pietarsaareen on alle 90 km
Kokkolaan ajomatkaa on reilu 100 km
Kalajoen ihanat hiekkasärkät saavutat n. 180 km päässä
Seinäjoelle matkaa on n. 100 km
Alahärmän Huvivaltio Powerpark on n.75 km päässä

*Kallioilla ja kivillä oli mukava kiipeillä*

Västerön vaellusreitit ja luontopolut

Västerössä on eripituisia vaellusreittejä muutamasta kilometristä n. 14 kilometriin. Tarkan kartan reiteistä löydät täältä. Parkkipaikkoja on kaksi: eteläisempi Söderskatanintiellä ja pohjoisempi Equityntiellä. Eteläisellä reitillä pääsee mukavasti kiertämään pitkän matkaa meren- ja järvenrantaa myötäillen.

Me valitsimme ensin eteläisen reitin, joka lähti eteläiseltä parkkipaikalta, kiersi Söderskatanin ympäri ja jatkui Räsbådavikenin tulentekopaikan kautta Jätterholmsbrunnenin sillalle ja Söderskataträsken-järvenrantaa takaisin parkkipaikalle. Kierrokselle tuli matkaa 6 kilometriä ja aikaa kului kolmisen tuntia taukoineen.

Pohjoisen reitin kokemuksista voit lukea kirjoituksen loppupuolelta.

Kaatuneita puita ja merenrantaa

Eteläinen vaellusreitti kulki metsässä hyvin merkittyä, melko kapeaa polkua pitkin. Polku oli osin kivinen ja epätasainen, eikä siis sovi liikuntaesteisille tai jos liikkuminen luonnossa on hankalaa. Metsässä oli paljon isoja, kaatuneita puita, joista osa oli käyty katkaisemassa moottorisahalla polun kohdalta, mutta osa peitti polun. Myrskyn riepottelemien puiden ympäri oli muutamassa kohtaa hankala löytää polkua, mutta muuten reitti oli mukava ja luonnonläheinen. Kaatuneiden puiden runkojen kuljettaminen pois voi olla liikaa toivottu, sillä alueella ei kulje autoteitä. Se taas toisaalta lisää alueen rauhaa ja luonnonmukaisuutta.

Vähän väliä meri pilkisti puiden välistä ja matkan varrelle osui myös laituri, josta pääsi ihailemaan ympäröivää kaunista saaristoluontoa. Vedestä nouseville kiville ja kallioille oli hauska kiipeillä. Pienellä hiekkarannalla olisi päässyt uimaan ja järven reunalla sijaitsevalle penkille istuskelemaan, joten veden läheisyydestä pääsi mukavasti nauttimaan. Kauniita maisemia rakastan ja niitäkin reitin varrella oli runsaasti. Välillä näytti, että lähin rannikko on Ruotsissa asti. Ja niin toki onkin, Mikkelinsaaret ja muutama muu saari lähellä Ruotsin rannikkoa on vain välissä, mutta lähellä avomerta ja Uumajaa ollaan.

Levähdyspaikat

Reitin varrelle osui kaksi levähdyspaikkaa, joissa oli mahdollisuus myös tulentekoon ja eväiden syöntiin. Koska suuntasimme ensin Söderskatanille, jätimme eväät myöhäisemmälle taukopaikalle Räsbådavikeniin. Tällä kertaa olisi kannattanut valita toisin. Toukokuinen päivä oli kaunis ja aurinkoinen, mutta Räsbådavikenissä tuuli mereltä oli vilpoisa. Teimme kuitenkin tulen ja paistoimme makkaraa ja lämmittelimme nuotion ääressä, joten taukokin kauniilla hiekkarannalla sujui mukavasti. Meillä oli omat puut ja sytykkeet mukana. Polttopuita ei paikalla olisikaan ollut, mutta risuja toki olisi voinut myös poltella.

Söderskatanin taukopaikalla oli tulentekopaikan lisäksi pöydät ja tuolit sekä kalastajan autiotupa, jota sai käyttää. Siellä voi halutessaan myös yöpyä (kahdet kerrosvuoteet) ja istuskella huonolla kelillä. Elämisen jälkiä näkyi ja seinät oli osin päällystetty vanhoilla sanomalehdillä. Ulkohuussi oli myrskyssä keikahtanut. Mökki sijaitsee mukavalla paikalla meren rannalla ja tällä kertaa sää oli parempi siellä; lähes tyyntä, eteläistä rannikkoa.

*Kalastajanmökkiä voi käyttää yöpymiseen tai lämmittelyyn*

*Kalastajanmökissä tupa ja makuuhuone kerrossänkyineen*

Västerön vaellusreitin kokemuksia ja parhaat palat

Oma kokemuksemme Västerön vaellusreitistä Merenkurkun saaristossa oli positiivinen ja harmittelimmekin, ettemme olleet aikaisemmin reitillä käyneet, vaikka mökkimme sijaitsee lähellä. Edes mieheni, joka on täällä saaristossa koko ikänsä kesiä viettänyt, ei ollut reittiä aikaisemmin kulkenut, vaikka alueella on lapsesta asti liikkunut. Vaellusreitistö on saanut melko vähän huomiota ja opastus reitille on melko huomaamatonta.

Erityisesti Merenkurkun kauniit saaristolaismaisemat, koskematon saaristoluonto ja aito merellisyys ihastuttivat.
Myrskyn jäljet ja isot kivet poluilla välillä hankaloittivat kulkua, mutta hyväkuntoisille reitti ei ole haastava.
Meitä vastaan tuli toukokuisena perjantaina (helatorstain jälkeen eli monen viettämänä pitkänä viikonloppuna) kolmen tunnin aikana yhteensä kahdeksan henkeä, eli rauhassa sai kulkea.
Saaristossa ja luonnossa viihtyvälle vierailun arvoinen kohde!

S/S Equityn muistomerkillä pohjoisella reitillä

Västerön vaellusreittien tutkiminen jatkuu toisella kertaa pohjoisemmalla reitillä. Kun seuraa Equity Muistomerkin viitoitettuja kylttejä Österön tieltä, tulee Skatanin pohjoisemmalle parkkipaikalle, josta on vajaan kilometrin matka S/S Equityn muistomerkille. Muistomerkin luota pääsee jatkamaan matkaa pohjoiselle reitille, jossa on myös levähdyspaikka ja osin mahdollisuus kiertää polku eri reittiä takaisin.

Kivinen ja kapea polku metsän keskellä johdattaa seppelin ja Suomen lipun värisin nauhoin koristellulle muistopaikalle, jonka tarina herkistää.

S/S Equity oli saksalainen alus, joka toi vuonna 1917 Suomeen sodan aikana aselastin. Merenkurkun saariston kivisillä reiteillä tarvittiin suunnistamiseen apua ja paikallinen, taitava luotsi ohjasi aluksen venäläisiltä piilotellen yön pimeydessä ilman valoja rantaan, jossa paikalliset avustivat näyttämällä lyhdyin valoa sekä lastin purkamisessa ja kuljettamisessa eteenpäin, jotta Vapaussota voi alkaa.

Muistopaikkaa ympäröi Merenkurkun saaristolle tyypilliset kivet sekä merellä että maalla. Liikkuminen on hankalaa päiväsaikaankin – ei voi olla miettimättä, millaista se on ollut yön pimeydessä suuren lastin kanssa. Muistolaatan lisäksi paikalle on pystytetty lipputanko ja siellä pidetään muistotilaisuuksia tietyin väliajoin. Kunnioitettavaa!